Volkswagen on perinteisesti pienten autojen valmistaja. Uusi Polo on kasvanut, mutta kuuluu edelleen pikkuautoihin. Ja on myös turvallisen perinteinen Volkkari.

Uusi Volkswagen Polo ei jätä epäilyksen häivääkään siitä, etteikö kyseessä olisi Volkswagen. Se on sitä kaikilla aisteilla mitattuna. Se näyttää siltä, se tuntuu siltä, ja se kuulostaa siltä. Varmasti se myös tuoksuisi siltä, jos autoissa vielä olisi tunnusomaisia hajuja, ja maistuisikin, mikäli joku lähtisi autoja nuoleskellen tunnistamaan. Uusi Polo on aito Volkkari niin hyvässä kuin pahassakin. Toimiva kokonaisuus, kuten perinteisiin kuuluu.

Polo on nyt suurempi kuin ennen. Niinhän kaikki uudet mallit ovat, ovat aina olleet ja ilmeisesti tulevat aina olemaankin. Tuon pöhötyksen auton valmistajat siirtävät näppärästi ostajien piikkiin. Sanovat asiakkaiden haluavan suurempia autoja. Niinpä 3,897 metrin mittainen Polo on edeltäjäänsä 15,4 senttiä pidempi, 1,8 leveämpi ja 4,7 korkeampi. Sen akseliväli on kasvanut 5,3 senttiä eli 2,460 metriin. Polo yltää nyt samoihin mittoihin kuin toisen polven Golf, joka tietenkin on kokokilpailussa mennyt edellä karkuun.

Tutustumisen kohteena olleiden Polojen joukossa oli auto, jonka käynti poikkesi muista. ”Tämähän käy vain kolmella”, totesi valokuvaajamme ja oli täysin oikeassa, sillä auton moottori oli vain kolmisylinterinen. Kokemus sillä ajamisesta ei tietynlaista harvaiskuisuuden tunnetta ja lievästi röpöttävää käyntiääntä lukuun ottamatta ollut mitenkään poikkeava. Nykymoottoreiden tapaan tuota 1,2-litraista kolmisylinteristä voi kiusata miltei miten alhaisilla käyntikierroksilla hyvänsä. Moottorin ohjauselektroniikka pitää huolen, että se ei protestoi, jos kohta ei riemastukaan.

Suomen Polo-mallistossa moottorivaihtoehtoja on alkuun kolme. Bensiinimoottoriksi voidaan valita joko edellä esitelty 1,2 litran 47 kilowatin (65 hv) tehoinen kolmisylinterinen tai 1,4 litran 55 kilowatin (75 hv) nelisylinterinen. Dieselvaihtoehtona on kolmisylinterinen niin ikään 55 kilowatin TDI-moottori.

Ajotuntumat ovat täsmälleen sellaiset kuin Volkswagenilta voi odottaakin. Ohjaus on taajamanopeuksilla kevyt. Sen tehostus on sähköhydraulinen ja säätyvä, joten tuntuma kasvaa nopeuden myötä. Polo ohjautuu hyvin ja tarkasti, eikä se tunnu olevan erityisemmin herkkä sivutuulelle. Ajettavuudeltaan kelpo auto on lisäksi myös hiljainen, mikä ei välttämättä kuulu pikkuautojen ominaisuuksiin. Moottori ja voimansiirto eivät turhaan pidä ääntä itsestään, alusta on hiljainen, tieäänet jäävät vaimeiksi ja suhinat ovat olemattomia – korin muotovastus on 0,32. Kuulostaa hyvältä, mutta tuosta meluisuudesta annetaan tarkemmat arviot, kun auto saadaan koeajomittauksiin meikäläisissä olosuhteissa.

(Tiivistelmä Hannu Lindellin artikkelista TM 18/01, s. 68-73)