Joukoittain ihmisiä on tanssinut mielettöminä musiikin tahtiin useita vuorokausia putkeen. He ovat hädin tuskin pysähtyneet syömään, juomaan saati lepäämään. Armottoman tanssimisen lopettaa vain täydellinen uupumus tai siitä johtuva äkillinen sairaskohtaus.

Me emme ole laittomien päihteiden voimin käynnissä pysyvillä vaihtoehtomusiikin festivaaleilla, vaan 1500-luvun Ranskassa, Strasbourgin kaupungissa, jonka yli vyöryi tasan 500 vuotta sitten yksi ihmiskunnan historian kummallisimmista epidemioista. Tämä epidemia on jäänyt historiaan Strasbourgin tanssimaniana.

Tarina kertoo, että heinäkuussa 1518 normaalit kaupunkilaiset kokivat yht’äkkiä pakottavan tarpeen tanssia.

1500-luvulta säilyneiden tekstien mukaan epidemia sai alkunsa heinäkuun puolivälissä, kun eräs kaupungin naispuolinen asukas astui kodistaan ja alkoi tanssia. Hän lopetti tanssimisensa vasta useita päiviä myöhemmin.

Viikon edetessä kymmenet muut kaupunkilaiset jatkoivat siitä, mihin epidemian aloittanut nainen oli lopettanut. Seuranneen noin kuukauden aikana noin 400 ihmisen kerrotaan altistuneen tanssimanialle. Se vaati kuuman kesän ansiosta useita ihmishenkiä, kun uupuneet ihmiset saivat sydänkohtauksia ja kärsivät aivohalvauksista.

Epidemiasta kirjankin kirjoittanut historioitsija John Waller kertoo tapauksesta The Guardian -sivustolla. Wallerin mukaan Strasbourgin lääkärit diagnosoivat äkillisen tanssikuumeen syyksi ”ylikuumentuneen veren” aivoissa. Lääkärien mukaan paras hoito epidemialle altistuneille oli yksinkertaisesti antaa tanssimisen jatkua.

Kaupungin päättäjät raivasivat tanssijoille omia alueita, joissa he saivat rauhassa ”tanssia taudin pois elimistöstään”. Päättäjät palkkasivat myös pillipiipareita ja rumpaleita tanssimista säestämään sekä voimamiehiä, jotka nostivat kaatuneet tanssijat takaisin jaloilleen.

Hendrik Hondiusin kaiverrus kolmesta tanssimaniasta kärsivästä naisesta. (Kuva: Wikimedia Commons)

Kun epidemia ei ottanut laantuakseen, joutuivat lääkärit muuttamaan diagnoosiaan. Ylikuumentuneen veren sijasta he uskoivat nyt, että itse asiassa kyse oli vihaisen jumalan tekosista.

Nyt hoitokeinoksi määrättiin katumusharjoitteita, ja taudista kärsivät toimitettiin tanssitautisten ja vuoteenkastelijoiden suojelijan Pyhän Vituksen temppeliin. Epidemia päättyi tästä joitain viikkoja myöhemmin.

Mutta mistä tanssimania todella johtui? Tähän on esitetty useita erilaisia teorioita. Yksi niistä on, että kosteaan viljaan pesiytynyt home, joka tuottaa psykoaktiivista ergotamiinia, olisi ollut syyllinen epidemialle.

Ergotamiini on aine, josta myös lsd-huume on aikanaan jalostettu. Nykytiedon valossa on kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että ergotismi olisi saanut ihmiset tanssimaan päiväkausia kerrallaan.

Toisena teoriana on esitetty, että tanssijat olivat kerettiläisiä, jotka tanssivat vallitsevaa uskontoa vastaan. Historiallisten kirjoitusten ja silminnäkijähavaintojen perusteella on kuitenkin selvää, että tanssijat eivät nauttineet tehtävästään. Monissa piirroksissa heidät on kuvattu mutruhuulisina.

”Mielestäni uskottavin selitys on, että Strasbougin asukkaat olivat massahysterian uhreja”, Waller kirjoittaa.

1500-luvulle tyypilliseen tapaan myös Strasbourgin asukkaat olivat hyvin uskonnollisia. Kaupunkilaiset uskoivat, että Pyhä Vitus rankaisisi syntisiä panemalla heidät tanssimaan.

”Tällaisilla uskomuksilla yliluonnolliseen voi olla voimakkaita vaikutuksia käyttäytymiseemme”, Waller jatkaa.

”’Uskomisen ympäristö’, jossa riivahenkiin suhtaudutaan vakavasti, altistaa ihmisiä siirtymään dissosiatiiviseen tajunnantilaan, jossa normaali tietoisuus kytkeytyy pois päältä. Ihmiset käyttäytyvät tällöin kulttuurin säätämien mallien tavoin siitä, miten riivattujen tulisi käyttäytyä.”

Historia on täynnä esimerkkejä tällaisista tapauksia. Terve ihminen, joka näkee ”riivatun” henkilön, saa tämän ajattelemaan omia syntejään. Tälläin herää helposti pelko siitä, ”olenko minä seuraava?”

Strasbourgissa tanssimaniasta kärsineet sijoitettiin kaikkein näkyvimmille paikoille kaupungissa, mikä siis oli omiaan pahentamaan epidemiaa.

Waller huomauttaa, että 1500-luvun alun Strasbourgin olosuhteet olivat muutenkin otolliset psykogeenisen massasairauden kehittymiselle. Sosiaaliset ja uskonnolliset konfliktit, heikko satovuosi ja uudet taudit olivat tehneet elämästä tavallista vaikeampaa.

”Olosuhteet olivat otoilliset saamaan kaupunkilaiset ajattelemaan, että jumala oli heille vihainen ja Pyhä Vitus vaani kaupungin katuja”, Waller toteaa.

Strasbourgin tapaus ei kuitenkaan ole historian ainoa tunnettu tanssimania-tapaus. Tanssimaniaa oli kohdattu edeltävinäkin vuosisatoina. Yhdistävänä tekijänä tapauksissa on Rein-joki, jonka varrella sijaitsevissa kaupungeissa epidemiaa kohdattiin.

”Kauppiaiden, pyhiinvaeltajien ja sotilaiden lisäksi myös uutiset ja uskomukset liikkuivat Rein-jokea pitkin”, Waller selittää.

Lisää aiheesta The Guardianin artikkelissa.