YK:n alaisen Unescon maanantaina julkaiseman raportin mukaan jopa viisi miljardia ihmistä voi menettää vuoteen 2050 mennessä mahdollisuuden saada vedenjakelusta säännöllisesti vettä.

Ainakin 3,6 miljardia ihmistä, eli puolet maailman väestöstä, elää parhaillaan alueilla, jotka ajautuvat vesipulaan ainakin kuukauden ajaksi vuosittain. Maailman väestön lähestyessä 10 miljardin ihmisen rajaa ilmiöstä tulee nykyistä yleisempi.

Vesivajetta voidaan kuitenkin helpottaa käyttämällä luonnollisia menetelmiä saatavilla olevan veden ohjaamisessa ja säilömisessä maaperään, kosteikoille sekä kasvillisuuteen.

Yksinomaan keinotekoiseen vedenjakeluinfrastruktuuriin, kuten säiliöihin, keinokasteluun tai vedenpuhdistamoihin turvautuminen ei ole oikea ratkaisu.

Oikein toimimalla 1,7 miljardia ihmistä voi saada apua, raportissa todetaan.

Etelä-Afrikan Kapkaupunki on kärsinyt kolmen vuoden ajan kuivuudesta ja päätynyt vesijohtovesikriisiin

”Jos emme tee mitään, noin viiden miljardin ihmisen kotiseudut ajautuvat heikkoon vesitilanteeseen vuoteen 2050 mennessä”, kertoi Unescon pääjohtaja Audrey Azoulay New Scientist -sivuston mukaan.

Eläviä esimerkkejä pula-alueista on jo olemassa.

Etelä-Afrikan Kapkaupunki on kärsinyt kolmen vuoden ajan kuivuudesta ja päätynyt vesijohtovesikriisiin, jonka seurauksena kaupungin asukkaiden päiväkohtainen vedenkulutus on rajoitettu 50 litraan henkilöä kohden.

Tekniikan Maailma uutisoi helmikuussa, että kaupungin vesivarannot näyttäisivät ehtyvän kokonaan 9. päivä heinäkuuta 2018, mutta tilanne on nyt saatu ainakin osittain hallintaan ja niin sanottu ”nollapäivä” on siirretty ensi vuodelle.

Raportti kertoo, että ”vihreä infrastruktuuri” ei voi yksinään ratkaista tulevaisuuden maailmanlaajuista vesipulaa, mutta niin sanotun ”harmaan infrastruktuurin” eli keinotekoisten ratkaisujen täydentämänä se voi olla ratkaisu vesivarantojen turvaamisessa.

Raportissa myös arvioidaan, että maataloustuotanto voi saada peräti 20 prosentin tehosteen maailmanlaajuisesti, mikäli veden säilömisen luonnolliset menetelmät otetaan kokonaisvaltaisesti käyttöön.

”Pesusienikaupungeissa” pyritään kierrättämään 70 prosenttia sadevedestä parantamalla säilytystä ja siihen tarkoitettuja tiloja sekä maaperän kykyä imeä vettä.

Sekä maanviljelijät, että kapkaupunkilaisten kaltaiset kaupunkilaiset voivat hyötyä.

Luonnollisia vedenkorjuutoimenpiteitä hyödyntäviä maatalousprojekteja 57:ssä matalan tulotason maassa tarkastellut tutkimus osoitti, että satokasvituotanto kasvoi 79 prosentilla luonnollisten menetelmien ansiosta. New Scientist ei tarkentanut mistä tutkimuksesta oli kysymys.

New Yorkin megapoli on saanut nauttia Yhdysvaltain suurimmasta suodattamattomasta vedenjakelujärjestelmästä. Se on turvannut kaupunkia, joka on ottanut vettä siitä 1990-luvulta lähtien. Alue on säästänyt jakelujärjestelmän ansiosta vedenpuhdistus- sekä kunnossapitokuluissa vuosittain 300 miljoonaa dollaria eli yli 255 miljoonaa euroa.

Kiina aikoo rakentaa kokeeksi 16 ”pesusienikaupunkia” vuoteen 2020 mennessä. ”Pesusienikaupungeissa” pyritään kierrättämään 70 prosenttia sadevedestä parantamalla säilytystä ja siihen tarkoitettuja tiloja sekä maaperän kykyä imeä vettä. Myös läheisten kosteikkojen kunnostaminen on hankkeessa merkittävässä roolissa.

Esimerkkejä hyvästä kehitystyöstä on paljon.

Ilmastonmuutoksesta aiheutuvia, arkipäivästyviä tulvia sekä kuivuuskausia voidaan puskuroida entisöimällä esimerkiksi tulvatasankoja. Raportti täsmentää, että vuoteen 2050 mennessä 1,6 miljardia ihmistä tulee olemaan jatkuvasti tulvariskin kourissa, kun nykyisin sen kohtaa 1,2 miljardia ihmistä.