Ihmisen yhden geenin toiminnan muuttuminen 2–3 miljoonaa vuotta sitten käynnisti tuoreen tutkimuksen mukaan huomattavan tapahtumaketjun. Voi olla, että sen ansiosta nykyihmisen lajikehitys eteni lopullisesti puissa kiipeilystä avoimissa maisemissa hoidettuun metsästykseen ja keräilyyn.

Kadonneella geenillä arvioidaan olleen merkittävä vaikutus siihen, että ihmisestä tuli eläinkunnan parhaimpia pitkänmatkanjuoksijoita. Geenin katoaminen tapahtui nimittäin samaan aikaan kuin esi-isämme olivat siirtymässä metsistä elämään Afrikan kuivilla savanneilla.

Ihminen käveli tuossa kehitysvaiheessa jo pystyasennossa. Samaan aikaan oli tapahtumassa merkittäviä muutoksia rangan rakenteessa ja koko ihmisen fysiologiassa. Tämän seurauksena ihmiselle kehittyivät pitkät, kimmoisat sääret, isot jalat ja voimakkaat pakaralihakset.

Lisäksi kehittyivät laajat hikirauhaset, jotka mahdollistavat lämmön haihduttamisen paljon tehokkaammin kuin millään muulla suurella nisäkkäällä.

Tähän tulokseen ovat päätyneet tutkijat Kalifornian yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tutkijat. Heidän tutkimuksensa on julkistettu lehdessä Proceedings of the Royal Society B.

Tutkijat tekivät kestävyysjuoksukokeita hiirillä, joilta oli poistettu nimellä CMAH kutsuttu geeni.

Tutkijat havaitsivat, että näillä hiirillä oli paljon suurempi kestävyys uupumista vastaan. Ne kasvattivat soluhengitystä ja takaraajojen lihaksia. Lisäksi niillä oli enemmän hiussuonia kasvattamaan veri- ja happivarantoja.

Kun CMAH-geeni muuntui Homo-suvussa, se muutti sitä, kuinka hominit ja nykyihminen hyödyntävät tiettyjä sokerimolekyylejä. Nämä molekyylit pinnoittavat kaikkia eläinten soluja. Niiden tehtävänä on toimia välittäjinä muiden solujen ja ympäristön kanssa.

Vaikka muutos tapahtui molekyylitasolla, sen vaikutus koko ihmislajin kehitykseen oli huima.