Farmariauton hankinnan perusteena on usein tilantarve, joka on lähtöisin harrastuksien tai työn vaatimuksista. Toisille farmariauto taas edustaa enemmän tyyliä tai elintapaa. Yhtä kaikki, olivat harkinnan syyt mitkä tahansa, farmareilla riittää kysyntää.

Ylemmän keskiluokan farmarit: * Citroën C5 2,0i 16v SX Break * Ford Mondeo 2,0i Wagon Ambiente * Honda Accord 2,0i Sport Tourer * Mazda6 Sport Wagon 2,0 Elegance * Toyota Avensis 2,0 Linea Sol Technical Wagon * Volkswagen Passat 2,0 Variant Trendline

Vertailun autojen yhtäläisyyksiä ovat nelisylinterinen, kaksilitrainen bensiinimoottori, jossa on kaksi sylinterinkanteen sijoitettua nokka-akselia ja jonka jatkona on viisivaihteinen, käsivalintainen vaihteisto sekä etuveto. Lukkiutumaton jarrujärjestelmä sekä levyjarrut, edessä jäähdytetyt ja takana umpinaiset, kuuluvat myös yhtäläisyyksiin. Perinteinen hydraulinen ohjaustehostin kuuluu kuvaan, myös vertailun kaksilitraisessa Toyota Avensiksessa, toisin kuin pienempien moottoreiden yhteydessä, joissa on täyssähköinen tehostin.

Maantieajo sujui kaikilla vertailun autoilla varsin kelvollisesti, mutta kuitenkin autojen välillä oli eroja, joskin pienempiä kuin takavuosina. Vielä muutama vuosi sitten kaikki nämä autot olisivat yltäneet kiitettävään arvosanaan, mutta autojen parantumisen ja siten kilpailun kiristymisen myötä myös arvosanojen perusteet ovat kiristyneet.

Puolessa testiautoista oli vakiona ajonvakautusjärjestelmä, joten nämä autot selvittivät väistökokeen ongelmitta kerta toisensa jälkeen. Volkswagenin ajonvakautusjärjestelmä edustaa eurooppalaista koulukuntaa, jossa järjestelmä on toiminnassa pienin tasaisin jarrutuksin heti ensimmäisestä käännöstä lähtien. Mazdan ja Toyotan järjestelmät puuttuvat peliin myöhemmin ja voimakkaammin lyhyin jarrutuksin, mikä tekee toiminnasta rajumman tuntuista. VW:n ajolinjat käyvät vauhdin noustessa loivemmiksi, eikä auto enää seuraa haluttua kurssia, vaan vaikuttaa puskevalta järjestelmän erilaisesta toiminnasta johtuen.

Koska kuljetuskyky on merkittävä farmarin hankinnan peruste. Autojen kantavuudet vaihtelivat Toyotan 445 kilosta Fordin 633 kiloon, joka oli reilut 100 kg enemmän kuin seuraavalla autolla, Citroënilla. Jousituksen toiminnan ja ajettavuuden arviot tehtiin kunkin auton täyttä kantavuutta vastaavalla kuormalla. Samaa kuormaa käytettiin myös väistökokeessa, jolla selvitettiin autojen ääritilanteiden käytöstä. Suorituskykyä, kulutusta ja jarruja mitattaessa käytettiin kaikissa autoissa samaa 440 kg:n kuormaa, joka vastasi käytännössä testin pienintä kantavuutta.

Tavaratilojen kokoa voidaan arvostella monin tavoin. Yksi sellainen on mitta, kuinka suuren yhtenäisen suorakulmaisen laatikon saa autoon mahtumaan. Suurin kappale mahtuu VW Passatiin, kooltaan 1 350 litraa. Seuraavan ryhmän muodostaa Citroën C5, 1 200 litraa, ja Toyota Avensis, 1 170 litraa. Molempien oviaukko on kappaleen kokoa rajoittava tekijä. Kolmannen ryhmän muodostavat muut vertailuautot. Mazda6:een mahtuu 1 020 litran, Honda Accordiin 990 litran ja Ford Mondeoon 950 litran laatikko.

Polttoaineen kulutusta tarkasteltaessa joukko on varsin tasaväkinen ja erot ovat pieniä. Ainoastaan VW Passat erottuu muita janoisemmaksi niin maantiellä kuin kaupungissakin ajettaessa. Sama seikka on havaittavissa myös tasaisen nopeuden kulutuslukemista, jotka ovat hieman muita korkeammat.

Vertailu oli tiukka, ja kaikki autot olivat hyviä. Ensitutustumisen perusteella mikä tahansa autioista olisi voinut olla voittaja, tai toisaalta tasapeli näytti enemmän kuin mahdolliselta. Sopupeli ei kuitenkaan ollut lähtökohtana, joten lähdimme tutkimaan asioita ja ominaisuuksia tosissamme. Tämä työ tuotti tulosta, ja autojen välille löytyi eroja. Takavuosina lähes jokainen näistä autoista olisi yltänyt lähes kaikissa arvostelukohdissa kiitettävään arvosanaan. Nyt autojen parantumisen ja erojen pienentymisen myötä arvosteluasteikko on käynyt suhteessa aikaisempaa rankemmaksi. Yhtä kaikki, kilpailu on kovaa ja armotonta, aina joku voittaa.

(Tiivistelmä Hannu Ahosen artikkelista TM 16/03, s. 40-57)